Äitienpäivärunot ja -onnittelut
Aamusuukon sulle, Äiti, annan
kukkakorin etees kannan.
✿✿✿
Aurinko kurkistaa metsän takaa,
tullut on aamu, onnea jakaa.
Me tahdomme näin sinut yllättää,
onhan päiväsi, äiti, kaunehin tää.
✿✿✿
Aurinko paistakoon,
kukat kukkikoon,
puhtaus vallitkoon,
hymy loistakoon,
ei silloin huolet paina,
maailman parhaalle äidille kaikukoon tämä runo aina!
✿✿✿
Avaan kevääseen ikkunan,
siihen kukkakimpun asetan.
Lasillisen helmeilevää kohotan
Sulle äitienpäivää toivotan!
✿✿✿
Ei edes kukkakimpun tuoksu
voi siihen riittää,
kun tahdon omaa äitiä
nyt kiittää.
✿✿✿
Ei ole suurempaa rakkauden valaa kuin se,
että lapsesi sua halaa ja se,
että pienessä sydämessä sinulle juuri
on varattu paikka niin valtavan suuri.
✿✿✿
En koskaan aarteita maailman,
voi palkaksi sulle kantaa.
Vaan sydänlämpöisen kiitoksen näin,
äiti, sun lapsesi antaa.
✿✿✿
En muista,
loistiko siinä kodissa
tiskipöytä,
mutta loistivat
lasten silmät
✿✿✿
Huolta vailla päivä tämä vietä, äiti kulta.
Onnittelut kauneimmat ja ruusut saat sä multa.
✿✿✿
Ilomielin kirkkain
nyt metsän laitaan lähden,
valkovuokot poimin
mä oman äidin tähden.
✿✿✿
Itse luonto osallistuu äidin juhlintaan.
Vuokot kukkii, toukokuu antaa kauneintaan.
✿✿✿
Joka hetkestä ajoilta lapsuuden
ja kaikista päivistä jälkeen sen
sinua kiitän Äiti.
✿✿✿
Jokaisen eletyn sekunnin, huonon ja hyvän.
Jokaisen porraskäytävän, jokaisen rapunpielen,
jokaisen tunteen syvän, ilon ja huolen,
jokaisen halin, jokaisen päälle puetun takin!
Yksi suhde läpi elämän kestää
- kestää yhdessä onnen hetket
- kestää riidat, itkut, ongelmat
Tämä suhde ei mene rikki,
ei murru paineessa,
pysyy vakaana sodankin keskellä.
Äiti rakastaa tytärtään puhtaasta rakkaudesta.
Se rakkaus ei katso ulkonäköä,
ei sisällä petollisuutta,
eikä hae omaa etuaan.
Äiti rakastaa lastaan hänenä itsenään
säilyy tukena ja turvana aina.
Me lapset sanomme liian harvoin:
"Äiti, minä rakastan sinua."
mutta ajattelemme niin koko pitkän
elämämme ajan.
✿✿✿
Jos on kerran äidiksi syntynyt
Joka kerran on äidiksi syntynyt,
hän äiti on kaikkien lasten,
ja kaikkia maailman lapsia
hän on painanut rintaansa vasten,
ja maailman lasten itkua
hän on korvissaan alkanut kuulla,
sillä maailman lapset puhuvat
hänen omien lastensa suulla.
✿✿✿
Jos saisin kukan jokaisesta hetkestä,
jolloin olen ajatellut Sinua Äiti,
voisin kulkea puutarhassani ikuisesti.
✿✿✿
Jua pari lasii kuaharii.
Venyttel tualis semmottos
että pää menee taakse ja
kattelet maailmaa ylösalasi.
Hiukka hianon näköst.
Ei iloseks tulemine enemppä tarvitte.
✿✿✿
Kaiken se näkee, kaiken se kuulee,
kaiken se arvaa, kaiken se luulee.
Vaan ei se kaikkea tiedä,
ei se kaikkea usko, ei siedä –
ei mankumista, ei vinkumista,
ei petkutusta ei metkutusta.
Sen toimissa on vipinää,
sen puheissa on kipinää,
sen silmissä hehkuu tulta,
se on meidän äitikulta!
✿✿✿
Kaikki kauniit sanasi ja kaikki viisaat neuvosi
ovat yhä tallessa, elämäni matkalaukussa.
✿✿✿
Kaikki maailman kauneimmatkaan sanat
eivät riitä kuvaamaan sitä tunnetta,
mitä sinusta ajattelen.
Olet elämä, josta haluan pitää kiinni.
Haluan pitkittää jokaista päivää,
niin etten mistään ilman jää.
En tarvitse hetkiä lapsuudesta,
en paloja muistojen kätköistä.
Olet kaikkialla, nyt ja tässä.
Olet ovi ilolle ja syli surulle.
Olet haaveita, suuria toiveita ja kaipuuta.
Olet elämän arvoitus,
missä asuu rakkaus ja kunnioitus.
Hyvyytesi saa toiset vastaamaan
omallatunnolla teoistaan.
Ketään et tuomitse vääryydellä,
näet asiat suurella sydämellä.
Kuinka onnellisia olla saammekaan,
jos edes hitusen perimääsi kannetaan.
Olet antanut rakastavan lapsuuden,
viisaan nuoruuden,
ja palkitsevan aikuisuuden.
Olemme saaneet Äidin parhaan,
Sinua ei voi kehua turhaan.
Olet luonamme ainiaan.
✿✿✿
Kaikki mitä olen tai toivon olevani,
olen velkaa enkelimäiselle äidilleni.
✿✿✿
Kauneimmat kukat kimppuuni liitän
ja kaikesta hyvästä sinua kiitän.
✿✿✿
Kauneimmat kukat sylissäni kannan,
jokaisen niistä sinulle annan.
✿✿✿
Kerran on vuodessa sellainen päivä,
et haihtuu äideiltä huolen häivä.
Kukkia, kakkuja, soittokin riittää,
kunhan saan vaan äitiäni kiittää.
Ei väliä minkä ikäinen,
aina olen sun lapsonen.
Paljon olen saanut sulta,
siis kiitos ja onnea äiti-kulta!
✿✿✿
Kevätpäivä suloisin,
kukkaintuoksu ihanin.
Tervehtii sua äiti kulta,
onnittelut saat sä multa!
✿✿✿
Kiitos äiti
elämäni vuosista,
niin monenlaisista,
erittäin vahvoista
rakennuspuista,
aidolla rakkaudella
lahjoitetuista.
✿✿✿
Koti on se lämmin sydän,
jota äidin käsi uskollisna vartioi.
✿✿✿
Kuka meitä aina passaa,
hellyyttä, suukkoja, hassaa?
Mistä aina aikaakin riittää?
Kaikesta tästä tahdomme kiittää!
✿✿✿
Kuka se on, joka lasta lohduttaa,
kun hänellä on paha mieli tai häneen sattuu?
Kuka lasta lakkaamatta rakastaa,
vaikka hän kiukuttelee ja on hankala?
Kuka on se, johon lapsi voi aina
turvata ja luottaa?
Se jonka olkapäätä vasten
hän voi itkeä surunsa pois?
Se on äiti.
Se, joka aina ymmärtää lastaan,
vaikka lapsi ei itse ymmärtäisi
itseään.
✿✿✿
Kukkakimpun kauniin solmin
äidin oman iloksi.
Siihen kimppuun sisään laitan
rakkaat muistot mausteeksi.
Mukana on pienet hetket
monet, monet hauskat retket,
menneet päivät lapsuuden
äidin hellän rakkauden.
Tämän kaiken saanut sulta
Kiitos oma Äiti-kulta!
✿✿✿
Kukkia poimin, kukkia kannan,
kauneimmat niistä Äidille annan!
✿✿✿
Kun joskus varjoon taivaltaa
ja loiste lämmin kaikkoaa,
niin äidin äänen jostain
kaukaa kuulen.
Se lohduttaen lausuu näin,
voi lapsein, katso valoon päin
sen loisteen huomaat ymmärtäin
käy hohde siivin myötätuuleen
Kai joskus tuntuu elo tää,
jää aivan ilman sävelmää,
sä etsi jälleen soinnut nää
ne lapsein löytävän sun luulen
Niin kaukaa takaa tähtien
mua ohjaa ääni lämpöinen
kai äidin silmät aina valvoo lastaan.
kun maailmalla samoaa
sua kenties joku rakastaa
pois lähde tyhjyys palajaa
on rakkaus äidin totta ainoastaan.
Äitini pienoinen
en sua mä nää, mut säilyvää
on rakkaus tää
se sieluun jää
pois katoaa
yön musta maa
sun muistossa sen kirkastaa.
Unholaan et jää
et jää, oi äiti milloinkaan.
✿✿✿
Käsi kädessä kävellään
tämä on hyvä hetki.
Pilvet lähtevät lentämään,
onpa tuulinen retki!
Kaikki puettu vihreään,
puut, pensaat ja puiston multa.
Käsi kädessä kävellään,
äiti ja äidin kulta.
✿✿✿
Lapsuusaika kultainen,
kului pois kiitäen.
Nyt aikuisena muistelen,
niitä päiviä hymyillen.
✿✿✿
Lapsuusajan parhaan Sulta Äiti sain
siitä pelkkää hyvää jäi muistoksi vain.
Kodin lämmön ja Äidin rakkauden
sai tuntea pieni lapsonen.
Kun lapsuuden leikit jäivät taa
ja oli aika nuoruus aloittaa,
Sinä Äiti polkuni tasoitit
ja monilta vaaroilta varjelit.
Nyt kiitollisin mielin tajuan sen,
kaiken ihmeellisen äidinrakkauden,
joka lastaan aina hoivaa ja kantaa
elon loppuun parhaan turvan antaa.
✿✿✿
Lapsuus se on, korvaamaton.
Paljon mä sain,
siks kiitän sua vain.
Äidille vaan laulaa nyt saan,
äideistä parhaimman sain.
Lohdun hän loi, suojan hän soi.
Hellyyttä koin,
nyt kiittää sua voin.
Rakkaudestaan voimaa mä saan,
äideistä parhaimman sain.
Hän ymmärtää ja lohduttaa,
laulun tään hän nyt saa.
Kallein hän on,
niin korvaamaton,
parhain hän on äiti mun.
Luotas jos tie
kerran mun vie,
suureks kun vartun
unhoon jää et.
Muistot nää mieleen jää,
rakkautes tää.
Äideistä parhain sä oot.
✿✿✿
Liian usein sanomatta jää
pieni ja tärkeä sana tää:
Kiitos.
✿✿✿
Liput liehuu
kautta maan,
omaa äitiä kun juhlitaan.
✿✿✿
Maailmalla kulkiessaan miettii monta kertaa
eipä taivaankannen alla äidille oo vertaa.
Rakkautta niin suurta muualla ei tapaa,
jota äiti pyyteettömästi lapsellensa jakaa.
✿✿✿
Mi‘ lempi kaikissa vaiheissamme,
kuin enkel’ armias puolestamme.
Alati valvoo ja huolta kantaa,
ei mitään vaadi, vaan kaiken antaa?
On joukossa ihmistunteiden,
vain äidinrakkaus sellainen.
✿✿✿
Minun äitini on
kuin villasukka,
joka talvella lämmittää,
minun äitini on
kuin niitty kukka,
joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä kiinni,
tule kanssani rantaan
niin vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee
puiden taa ja
saa taivaan punertamaan.
✿✿✿
Mitä sinulle äiti toivoisin?
En sitä, että olisit kaunein
puu tämän maan päällä.
En sitä että aina, vuodesta
vuoteen kaikilla oksillasi
loistaisi kukkia.
Vaan että joskus johonkin
oksaan puhkeaisi kukka,
että joskus syntyisi jotakin
kaunista, että rakkauden
sana joskus tavoittaisi
jonkun sydämen,
sitä sinulle äiti toivon.
✿✿✿
Muistatko äiti ne sunnuntait
kun lasten lauluun herätä sait.
Nyt kauempaa tulevat kiitokset,
mutta ne on yhtä lämpöiset.
✿✿✿
Ne nousevat lapsuusmuistot nuo,
ne aukee maailmat armaat,
näen silmät mä äitini lempeän taas
ja taattoni hapset harmaat.
Elä murehdi turhia, äitini mun,
me tullaan, tullaanhan kyllä,
me tulemme poskin niin lämpimin,
meill' onhan villaista yllä,
ja jos kylmäksi jää
sormi yks tai tää,
sun suukkosi kyllä sen lämmittää.
✿✿✿
Niin osat vaihtuvat, äiti
tuntuu kuin juuri äsken
pesit minut hellin käsin,
nyt minä talutan sinua
tuttua saunapolkua.
Ne tuhannet askeleet,
jotka vuokseni otit
nyt vasta ne
oikein ymmärrän,
kun samoja teitä tallaan.
Lukemattomat kiitokset
sanomatta jäivät
epäitsekkäät teot
palkitsematta,
sillä äidit hiipivät hiljaa pois,
kuin olisivat peitelleet nukkumaan
kylläiset lapsensa.
✿✿✿
Oma maamoni rakas ja kultainen,
joka elämän mulle annoit.
Kotiin turvalliseen, pesään pehmoiseen
minut sylissäsi kannoit.
Läpi lapsuuden ohjasit nuoruuteen
mua rukouksen siivillä kannoit.
Monet huolet ja murheet varmaankin toin,
ne kuitenkin anteeksi annoit.
Sinun kutrisi kultaa kimaltaa
ja kasvosi rakkautta syvää.
Miten paljon sydämes sisimpään
voikaan mahtua onnea hyvää.
Ei elämän murheet himmentää saa
koskaan katsetta äidin oman,
sulle tahdon kukkaset ojentaa,
ja huolista ikuisen loman.
Ota vastaan kiitoksein pieni tää,
vielä jaksathan anteeksi antaa.
Luoja uusia voimia antakoon,
kun kuljet pitkää elämän rantaa.
Tänä päivänä huolet ei painaa saa
ilo kouraiskoon kaikkien rintaa,
ja kiitoksen sävelet kaikukoon
pitkin maailman avaraa pintaa.
Kiitos äiti siis ajasta lapsuuden,
kiitos hetkistä heräävän nuoruuden,
kiitos kaikesta minkä sä mulle soit,
kiitos turvasta jonka sä mulle loit.
✿✿✿
Ota vastaan äiti-kulta
kaunein ja kallein lahja multa,
mitä voisin koskaan lahjoittaa,
rakkaudella kaulaan ripustaa;
nämä lapses käsivarret,
jotka sua rakastaa.
✿✿✿
Piirsin kuvan. Siihen silmät,
jotka nauravat
ja suun joka hymyilee.
Piirsin korvat,
jotka jaksavat kuunnella
ja sydämen, joka välittää.
Piirsin ihmisen,
joka on minulle tärkeä.
Piirsin sinut
Äiti!
✿✿✿
Rakensit minulle laivan
vahvimmasta puusta,
ompelit purjeet
kestävimmistä kankaista,
annoit matkaan parhaan
kompassin. Mutta elämän
myrskyjä et mitenkään
voinut estää.
✿✿✿
Se miten hyvä koti on,
ei riipu rikkaudesta
eikä väljyydestä
eikä kauneudesta
eikä ylellisyydestä.
Kaikki riippuu äidistä.
✿✿✿
Sinä joka kannoit
minut maailmaan,
lämpöäsi annoit,
siitä vielä jaan.
Sinä joka hiljaa
hoidit minua,
silmissäsi ilo,
valo hehkuva.
Sinä joka jaoit
vuodet nuoruuden,
kuinka ymmärtäisin
merkityksen sen?
Yhä vielä jaksat
muistaa minua.
Sinua nyt kiitän
rakkaudesta.
✿✿✿
Tahdotko nähdä
ihmeen kauniin kuvan,
kun äiti ja lapsi istuvat
portailla tuvan?
Mitäpä lapsen
kuiskaavan luulet,
noin kun on kirkas sen katse
ja hymyssä huulet?
Sanaan siihen
liittyy kaikki, mi hyvää,
kaikki mi maassa on kaunista,
tunnetta syvää.
Oi, oppinut
yhden sanan on vasta,
sitä ei lakkaa kyyhkynen
kujertamasta.
Äiti, oi, äiti,
maailman kaunein sana –
se sointuu kuin ihana sävel
lapsen lausumana.
✿✿✿
Tiedäthän sinä äiti sen,
että susta kovasti iloitsen
olet mulle tärkeä ihminen.
Tiedätkö myöskin äiti sen,
usein sua lämmöllä ajattelen,
yhteisiä hetkiä muistelen.
Arvaat kai äiti sinä sen,
ett´ sua koskaan
unhoittaa voisi en,
sinä Äitini kultainen.
✿✿✿
Tähtien tuikkeessa taivaalla
taas äitini katseen mä nään.
Se kulkijan tiellä on lohtuna
se lämmittää hyytävän sään.
✿✿✿
Vain sydän äidin - tunnet sen -
niin hellä on ja lämpöinen.
Se riemuitsee sun riemustas.
Se tuntee huolta tuskias.
On paikka, missä lohdun saa,
sua sydän äidin rakastaa.
Voit hellään helmaan painaa pään
ja itket murheen lientymään.
✿✿✿
Vanhan tarun mukaan Jumala
lähetti enkelinsä maan päälle
ja pyysi tuomaan mukanaan
kolme kauneinta asiaa maanpäältä.
Enkeli valitsi kauneimman kukan,
ihanimman tuoksun ja äidinrakkauden.
Matka takaisin oli pitkä niinpä
kukkanen kuihtui, tuoksu haihtui,
mutta äidinrakkaus kesti
ja sen enkeli ojensi Jumalalle
kauneimpana asiana maanpäältä.
✿✿✿
Voi äiti, tämähän on ihan kamalaa,
kun toiset äitienpäivää viettää saa!
Minä luoksesi juhlimaan pääse en,
vaan maailman turuja tallailen.
Mutta äiti, tunnethan ihollas kosketuksen,
kun täältä kaukaa lähetän rutistuksen.
Hyvää äitienpäivää Äiti!
✿✿✿
Äiti lohduttaa sadesäällä,
äiti lohduttaa,
kun olen huonolla päällä.
Äiti tietää miten auttaa voi,
äiti tietää mikä turvan toi.
Äiti tahtoo parasta lapselleen,
harvoin mitään itselleen.
✿✿✿
Äiti nauraa meidän nauruamme,
itkee kyyneliämme,
vastaa meidän rakkauteemme,
pelkää meidän pelkojamme.
Äiti elää myötä iloissamme,
huolehtii kaikkia huoliamme
ja kaikki toivomme,
kaikki unelmamme äiti toivoo
ja uneksii kanssamme.
✿✿✿
ÄITI - nyt kun olen jo lapsesi aikuinen
tuon luoksesi ujon kiitoksen.
On usein niin kovin vaikeaa
näistä herkistä tunteistaan kujertaa.
Kiitos hellästä hoidosta lapsuuden
ja tuesta nuoruusvuosien.
Yhä lähelles tahdon hakeutua
ja sun rakkauteesi turvautua.
Kiitos Äiti!
✿✿✿
Äiti on kielen kaunein sana,
äiti on parhain lohduttaja.
Silloin, kun maailma syrjii lasta,
äiti ei lakkaa rakastamasta.
✿✿✿
Äiti, rakkauden purjeet purteeni ompelit,
kun minut kerran elon ulapalle opastit.
Karikoiden vaaroista minua muistutit,
turvaisan ja oikean väylän mulle opetit.
Tervehdyksen rakkaan mukaan liitän,
tyynestä ulapasta Äiti sua kiitän.
✿✿✿
Äiti, Sinä lohdutit niinä pitkinä öinä,
kun pelot hiipivät uniini hirviöinä
tai yskitti tai korvaan koski
tai kuumeesta punoitti pikkuinen poski.
Hyväilyjä ja uniriepuja,
hyräilyjä ja tuutulauluja.
Niillä yritit minua rauhoitella
ja unimaahan johdatella.
Sitten kuu kurkisti ikkunasta
ja kutitti sitä pientä lasta,
joka vihdoin viimein nukahti
ja unien saarille purjehti.
✿✿✿
Äiti, tänä päivänä
muistoihini palaat,
lapsuusmuistot tuot
mieleeni vuosien takaa.
Olen miettinyt usein,
mikä on se taika,
kun saa kyyneleen silmääni
tuo lapsuuden aika.
Ovat rakkaita muistot
tuon kaukaisen elon,
kun läsnäolosi, äiti,
karkotti kaiken pelon.
Sinä kuuletko, äiti,
kun tahdon sua kiittää
tuosta ajasta menneestä,
josta muistoja riittää?
Kommentit
Lähetä kommentti